En mitenkään olisi arvannut, että kirjoitan tämän ensimmäisen Säteitä-blogin näin kummallisena aikana. Maailma on mennyt muutamassa viikossa uuteen malliin, joiltakin se on pettänyt alta aivan tyystin. Pari kuukautta sitten turvalliselta ja ennustettavalta näyttänyt maailma on nyt vaikeampi ja täynnä epävarmuutta. Aistin pelkoa aivan liian monesta suunnasta. Luottamuksen katoaminen tekee loven lompakon lisäksi mieleen.
Samaan aikaan työpaikoilla on näytetty toteen, että muutoksia pystytään toteuttamaan nopeasti. Kaikki mahdollinen muuttui hetkessä etäksi, kahvitaukoja myöten (onneksi). Melkoinen suoritus, josta toivottavasti on jaettu tunnustusta itselle ja kollegalle. Olemme nähneet koko suomalaisen yhteiskunnan yhteen hiileen puhaltamista ja yritysten ällistyttävän nopeaa kykyä synnyttää uutta bisnestä. Ja eikä tässä vielä kaikki! Mukaan on tullut myös aivan uudenlaista solidaarisuutta, jopa yritysten välille. Tarttuminen toimeen, reagointia, yrittämistä ja hyvän tekemistä. Näin vaikeuksien keskellä syntyy myös toivoa. Ehkä tule tulevat sukupolvet tuntevat ylpeyden läikähdyksen sydämessään, kun silmäätekevät puhuvat itsenäisyyspäivän lähetyksissä korona-ajan hengestä.
Tämän kansan aiemmista koettelemuksista meihin on iskostunut ”Kaveria ei jätetä” -eetos. Se on nyt herännyt hienosti henkiin. Se pelastaa mieliä, työpaikkoja ja sen myötä perheitä, puolisoita, vanhempia ja vaikka mitä. Erittäin arvokkaita asioita. Tässä samassa hengessä kannustan työpaikoilla pysähtymään ja varmistamaan, että työkaveri on vielä mukana.
Samalla kun pysähdymme varmistamaan työkavereiden tilannetta, on tarpeen selkiyttää yhteistä näkymää. Arkipäivän kuulumiset ovat tärkeitä, mutta sen lisäksi tarvitaan aitoa pysähtymistä, vuorovaikutteista tilannetta, jossa voidaan jakaa oma ainutkertainen kokemus ja rakentaa yhteistä kuvaa tulevasta muiden kanssa. Ääneen puhuttuna ja yhdessä tarkasti kuunneltuna ”kaveria ei jätetä” -fiilis vahvistuu. Siinä samalla osa peloista muuttuukin eteenpäin ohjaaviksi askelmerkeiksi ja kaverit ovat tukemassa. Yhteisellä keskustelulla on vaikutusta. Niiden avulla se kaikki yhteinen syntyy ja elää ajassa.
